Lainaa.com

Yleinen

Löytö hevonen -Suprise in the middle of nothing

15.01.2013, smoothie

Sima estekisoissa

Tarinan hevonen, Sima.

Löytöhevonen tarina kertoo 13 vuotiaasta punkkaritytöstä. Tytön nimi on Siiri. Siiri ei piitta melkeimpä mistään muusta kuin meikistä, nahkavaatteistaan ja poikaystävästään, Markuksesta. Markus on 14 vuotias punkkaripoika joka soittaa bändissä. Bändin nimi on Sky’s of the rock. Eräänä pimeänä sunnuntai-iltana Siiri oli kävelemässä kotiin Markuksen luota. Tyttö huomasi keskellä kävelytietä hevosen. Hevonen oli riutunut nälästä ja janosta. Siiri kiintyi hevoseen hoitaessaan tätä, ja antoi sille nimen Suprise in the middle of nothing. Siirin pikkusisko, 9 vuotias Venla opasti innokkaasti Siman hoitamista. Kaikki menee hyvin, kunnes paljastuu, että Siiri oli varastanut hevostarvike-liikkeestä ruokaa, loimia ja suitset Simalle. Siiri karkaa kotoa Siman kanssa, ja pian ollaankin jo sairaalassa. Kotiin palatessaan Siman omistajat hakee ponin, ja Siirille onkin luvassa mehevä yllätys. Löytöhevonen tarina kertoo ystävyydestä ja teinitytön vaikeuksista.

Luku 1 Omituinen möykky

-Nähdään rakas! huusi Siiri lempeällä äänellään ja sulki Markuksen perheen talon ulko-oven. -Nähdään! kuuli Siiri Markuksen huutavan juostessaan yläkertaan omaan huoneeseensa. Oli jo syksy. Kylmä syys tuuli puhalsi Siirin meikatuille kasvoille. Siiri nosti tummansinisen ristikkohuivin suunsa eteen. Siiri asui parin kilometrin päässä Markuksesta. Siiri viettää lähes kaikki vaapaapäivänsä Markuksen luona, paitsi silloin jos he ovat riidoissa tai eivät ole kotona. Muulloin hän oli omassa huoneessa koneella ja kuunteli poppia. Sirin pikkusisko, Venla on kunnon riesa. Venla haluaisi pölpöttää kokoajan hevosista ja hoitoponistaan Kimistä. Siiri oli kääntynyt hiekkatieltä kävelytielle, kun huomasi maassa olevan möykyn. Kun Siiri käveli lähemmäs, möykky liikahti ja päästi hörähdyksen. -Hui hitto! huudahti Siiri hiljaa ja hypähti taaksepäin. Siiri ihmetteli vähän aikaa, lopulta hän uskaltautuu kävelemään möykyn vierelle. Siinä hän huomasi, sehän on hevonen! Siiri kyykistyi hevosen viereen, ja silitti tätä kaulalle. -Voi raukka. Haluatko ruokaa ja… Mikä se oli? Loimen, kysyi Siiri hevoselta. -No, mä järkkään sulle ne, sanoi Siiri ja iski hevoselle silmää. -Tulehan polle. Mä vien sut meiän vanhaan talliin, sanoi Siiri ja otti hevosen kaulan ja mahan ympärillä olevasta narusta kiinni. Kaipa joku oli yrittänyt tehdä valjaita. -Sä oot kyllä niin pieni, et mä hyppään sun selkään, sanoi Siiri ja hyppäsi hevosen selkään. Siiri piti lujasti kiinni kaulassa olevasta narusta ja pamautti jalat hevosen kylkiin. Hevonen lähti kuin tuuli laukkaan. Siiri keikahteli puolelta toiselle ja meinasi tippua. Lopulta Siiri älysi kiepauttaa kätensä hevosen kaulan ympärille ja kyyristyi. Kello oli viisi, Siirin äiti oli käskenyt tämän syömään. Siiri tunsi hevosen kaulan kastuvan hiestä. Pitkä harja lepatti Siirin naamalla. Kotona pihalla Siiri liukui alas hevosen selässä, ja talutti tämän talliin. -Ootas polle, kohta tulen takaisin, ruoan kanssa, sanoi Siiri ja hevoselle silmää. Hän ei halunnut jäädä kiini, joten otti isoveljensä, 17 vuotiaas Mikon mopon. Hän juoksi tallin toiselle puolelle, aukaisi resusen oven, ja heitti pressun pois mopon päältä. Hevonen säikähti ääntä ja hirnahti äänekkäästä. -Sooh tyttö, me ei saada jäädä kiinni, sanoi Siiri ja antoi hevoselle kolme myntholia. Hevonen hörähti kiitokseksi. Pihalla Siiri heitti kypärän päähänsä ja käynnisti mopon. Matka tuntui lyhyeltä. Kuin yht’äkkiä nurkan takana oli ollut kiinni mennyt hevostarvikeliike. Siiri kurvasi pihaan ja pysäytti mopon pöheikköön. Siiri juoksi ovelle ja tiirikoi sen auki. Tyttö juoksi ympäri kauppaa hakien tavaroita. Lopulta Siiri oli löytänyt tarpeeksi ja juoksi takaisin mopolle. Siiri käynnisti mopon, ja kaahasi karkuun. Kotona Siiri ajoi mopon talliin. Siiri rapsutti hevosta ja antoi tälle heinää ja vettä. Hän heitti myös loimen hevosen selkään. Siiri pyyhki hevosenkarvat housuistaan, ja juoksi sisälle. Kello oli jo kuusi. Kävellessään keittiön ohi Siiri sanoi syöneensä Markuksen luona. Siiri jouksi suooraan Venlan huoneeseen. -Hei, Venla. Mulla on sulle asiaa. Tuu ulos, sanoi Siiri ja iski Venlalle silmää. Venla juoksi kuistiin ja puki toppatakin ja kumpparit päälle. -Minne pitää mennä? kysyi Venla ja vaelteli ympäri pihaa. -Tänne! huusi Siiri ja otti Venlaa kädestä kiinni. Siiri käveli Venla kädessään tallin ovelle. -Laita silmät kiinni, sanoi Siiri ja hymyili niin, että hänen kielikorunsa näkyi. -Okei… sanoi Venla ja laittoi kätensä silmien eteen. -Tadaa! Sä saat hoitaa sitä, tai siis pitää, sanoi Siiri. -Ihana! Kuinka söpö. Mistä sä sait sen? kysyi Siiri ja juoksi hevosen karsinaan. -Se makas tiellä kun mä tulin Markuksen luota, sanoi Siiri. -Osaatsä muuten sanoo minkä merkkinen se on? Ei ku siis rotunen, sanoi Siiri ja naurahti hieman. -Hmm… Oisko Haflinger? Juu, on se. Haflinger on mun lempi rotu, sanoi Venla ja taputti hevosta kaulalle. -Kiva, sanoi Siiri. Hänellä oli pakko hieman hymyillä, vaikkei ollut tehnyt sitä pitkään aikaan muille kuin Markukselle.   -Mikä sen nimi on? kysyi Venla. -En tiedä vielä, jos se osottautuu ihanaks niin kyllä kai sille nimen voi antaa, sanoi Siiri ja hymyili jälleen. Venla ja Siiri molemmat olivat onnellisia.

Luku 2 Pinjan muistolle

-Prrr! soi Siirin herätyskello sunnuntai aamuna kello o6.00. Hevonen oli ollut hänellä viikon. Sitä Siiri aikoi juhlistaa ratsastamalla tällä ja antamalla nimen. -Herää unikeko!! Porukat on jo lähteny, mennään talliin, kailotti Siiri Venlan huoneen ovella. -Joojoo! Ei tarttis huutaa, vastasi Venla ja pyyhki unihiekkaa pois silmistään. -Kyllä tarttee, arvaa mitä tänään tehään? Hevoselle annetaan nimi ja sillä ratsastetaan, sanoi Siiri. Samalla sekunnilla, kun Siiri oli lopettanut lauseen, hyppäsi Venla ylös sängystä. Venla ei ollut uskoa silmiään, Siirillä oli päällä farkku haalarit. Kulahtaneet semmoiset. -Tälle päivälle on luvattu lämpöä. Laita säkin jotain ohutta, sanoi Siiri ja juoksi alakertaan.       -Mitäh? kysyi Venla itsekseen. -Johan sä tulit! Mä tein munakasta. Toivottavasti kelpaa, sanoi Siiri ja ojenti Venla lautasen, jossa oli pohjaan palanutta munakasta. -Ei taida sun kotsan numero olla kummonen, sanoi Venla ja yritti survoa ruokaa mahaansa. -Ei varmaan oo, mutta joulutodistusta jännätessämme voidaan mennä hoitamaan hevosta, sanoi Siiri ja juoksi jo pihalle. -Oota! huusi Venla perään. -Siellä se söpöläinen seisoo, sanoi Venla huokaillen. -Miksei me kerrota äitille ja isille hevosesta? kysyi Venla Siiriltä. -EI!!! Tai siis, ei ne varmaan oo kiinnostuneita. Niitä kiinnostaa vaan työ. Nytkin ne on viikon työmatkalla, sanoi Siiri ja änkeytyi karsinaan. Eihän Siiri haluaisi paljastua ryöstöstään. -Hei muuten se nimi, sehän oli yllätys… Täällä korvessa… Suprise in the middle of nothing, sanoi Siiri. -Sima, sanoi Siiri. -Sima?!? huusi Venla ja alkoi nauramaan. -No entä sun hoitohevonen, Putte, sanoi Siiri ja alkoi teennäisesti nauramaan. Venla näytti Siirille kieltä. -Haista Sima, sanoi Venla. Siiri ei välittänyt siitä. -Haluatsä ratsastaa sillä? kysyi Siiri Venlalta. -Tietenkin! huusi Venla ja juoksi kaapin luokse, jossa suitset oli. -Onks sul satulaa? kysyi Venla. -Ei, sanoi Siiri. Hän punastui heti. Tietenkin, satula, missä se oottaa? Siiri oli unohtanut ottaa myöskin satulan  hevostarvike liikkeestä. Tai, no ihan hyvä ettei Siiri ottanut satulaa, koska Siman selkä voisi vahingoittua. Sen Siiri sentään tiesi hoitamisesta. -Onko missään kaatunutta puunrunkoa? kysyi Venla Siiriltä. -On, miks? kysyi Siiri ihmetellen. -Mä hyppään, sanoi Venla ja talutti Siman käytävälle. Venla laittoi Siman molemmin puolin kiinni käytävään. Sen jälkeen tyttö juoksi toiselle puolen tallia, jossa oli kaikkea roinaa. Pian Venla juoksi takaisin viisi satulaa ja sakset kottikärryissä. -Mistä sä noi satulat repäsit? kysyi Siiri ja nosti yhden satulan kärryistä. -Löysin tuolta, sanoi Venla ja osoitti tallin perälle. -Tää on Pinjan, sanoi Siiri. Piakoin Siirin silmät täyttyivät kyynelistä. Pinja oli Shetlanninponi tamma. Pinja oli Siirin oma kun tämä oli 5 vuotias. Kun Siiri täytti kuusi, joutui Siiri luopumaan Pinjasta. Pinja potkaisi jalkansa aitaan ollessaan tarhasta. Jalka meni poikki. Lopulta Pinja lopetettiin kovien kärsimysten vuoksi. -Tää laitetaan tolle seinälle, sanoi Siiri ja nosti Pinjan satulan seinällä olevalle tangolle.-Tohon viereen tulee Siman satula, sanoi Siiri ja osoitti seinällä olevaa tankoa. -Juu, nyt etitään Simalle satula, sanoi Venla alkoi siirtelemään satuloita. -Äitihän kasvatti Haflingereitä. Kaipa Simalle satula löytyy, sanoi Siiri. -Hei! Tässä on Kookoksen satula, se varmaan on hyvä Simalle. Kookoshan oli Haflinger, sanoi Venla ja katkaisi Siman ympärillä olevan narun. Samassa Venla leikkasi myös vähän häntää lyhyemmäksi. Häntä laahasi jo maata. Sima oli varmaan ollut monta vuotta vapaana. Vihdoin se sai rakastavan kodin. -Kookoksen satula on sopiva, haen vielä huovan ja Cillan satulavyön, sanoi Venla ja lähti juoksemaan varastoa päin. -Mutta Cillahan oli lämppäri, huusi Siiri Venlan perään. -No Sima on lihonnu vaikka kuinka paljon, se on sille sopiva, sanoi Venla piittaamatta sen enempää. Varasto ei ollut oikeesti varasto. Sitä vain sanottiin varastoksi. Se oli oikeasti kasa tavaraa käytävän päässä. Talli oli aika pieni, kuusi karsinaa. -Huhuu? Lähetäänks me jo pellolle? Hyppään esteitä, sanoi Venla ja irrotti Siman naruista. -Joo, lähetään, sanoi Siiri ja juoksi tallista ulos pellolle. -Oota mä haen sen puunrungon, sanoi Siiri ja juoksi metsän laidalle. -Juu, mä lämmittelen sillä aikaa, sanoi Venla ja siirsi Siman raviin. Sima kulki ja totteli hyvin, jos ajattelee, että se on ollu jo monta vuotta vapaana. -Huh! Noni, siinä se on, sanoi Siiri. -Kiiti, sanoi Venla ja nosti Simalla laukan. -Sooh, tyttö. Ei noin lujaa, sanoi Venla ja hidasteli Siman vauhtia. -Se on varmaan innoissaan, kun pääse pitkästä aikaa irrotteleen, sanoi Siiri ja ihasteli kuinka kaunis Sima oli. Siirin haaveilut keskeytti puhelimen pirinä. Joku lähetti tekstiviestin. Se oli Markus: ”Moi kulti. Ikävä. Millon nähään? :)” Siiri ei kestänyt valehdella Markukselle. Siiri soitti hänelle. Siiri: Moi, onko Markus? Markus: Moi, on Markus. Siiri: Niin, mul on asiaa, lupaathan, ettet kerro kenellekkään? Markus: En kerro. Siiri: Hyvä, ku mä tulin viikko sitten sun luota kotiin, mä löysin hevosen. Mä vein sen kotiin. Sitten lähin Mikon mopolla kylille. Varastin hevosliikkeestä kaikkee. Markus: … Siiri: Haloo? Ootsä siel? Markus: Oon. Miks ihmeessä sä varastit??? Siiri: Arvasin, ettet sä hyväksy tätä. Markus: Mut… Markuksen lause jäi kesken Siirin lyötyä luurin korvaan. Siiri juoksi tallille. -Minne sä meet?  huusi Venla perään. -Sori, huusi Siiri takaisin. Tallilla sisällä Siiri nojasi seinää vasten ja valui alas. Siiri tirautti ensimmäiset kyyneleet silmiinsä.

Luku 3 Karkulaiset

-Anna sille parin tunnin päästä vähän heinää. Päästä se tarhaan… Eiku vie se tarhaan ja vie sinne se heinä, anna sen olla siellä parisen tuntia. Tarkasta eka, että aidat on kunnossa, sanoi Venla lähtiessään ratsastustunnille Sinikontallille. Venla käy ratsastamassa kahesti viikossa, keskiviikkona ja sunnuntaina. -Juu, muistan muistan, sanoi Siiri Venlalle. Siiri talutti Siman karsinaansa ja meni sen jälkeen heti sisälle. Siiri antoi Nikille, hänen koirallensa ruokaa, ja meni omaan huoneeseensa. Siirillä oli aina tapana mentäessään koneelle aukaista kolme välilehteä. Facebookin, youtuben ja iltalehden. Niin teki Siiri täälläkin kertaa. Siiri oli pyörtyä kun aukaisi iltalehden. Ensimmäisenä luki suurella tekstillä: PORIN HEVOSTARVIKELIIKE ON RYÖSTETTY Lue lisää->  Viikko sitten illalla Porin hevostarvikeliike ryöstettiin. Varkaaksi epäillään 13 vuotiasta Siiri Vuorelaa. Hänen ystävänsä ilmoitti poliisille ryöstöstä. -En valitettavasti saanut nauhoitettua puhelua. Hän tunnusti itse, sanoo Siirin ystävä, Markus Niemelä. Poliisi tutkii asiaa. Jos tiedät jotain tytöstä, soita numeroon 050 5380150. Siiri juoksi suoraan talliin. Olohuoneesta hän otti Venlan lompakosta 100 euroa. Hän laittoi Simalle varusteet. Siiri penkoi kauan, ennen kuin löysi satulalaukun. Sinne hän laittoi ruokaa, juomaa, heinää ja harjoja. Siiri kiinnitti kypäräänsä otsalampun. Siiri talutti Siman pihalle, ja hyppäsi sen selkään. Siiri pamautti pohkeet Siman kylkiin kiinni. Sima nosti nopean laukan. Siiri ei tiennyt minne mennä. Siiri muisti, kun kävi kerran pienenä vanhempiensa kanssa patikoimassa tunturilla. Tunturin alla oli jonkun näkönen mökki. Siiri menee sinne. -Sooh, hidasta tyttö, sanoi Siiri Simalle. Sima hidasti kuuliaisesti vauhtia. Siiri kääntyi hiekkatieltä oikealle metsään. Hän muisti polun menevän siitä. Siiri laittoi otsalampun päälle. Piakkoin Siiriä tuli vastaan kyltti: 2 km Metsäpirtille. 2 kilometriä meni nopeasti. Pian tuli vastaan vanha hirsimökki. Siiri hyppäsi alas Siman selästä, sitten hän vei sen kiinni puuhun ja otti varusteet pois. Siiri myös harjasi Siman. Siiri heitti heinäverkosta Simalle hieman heinää. Hän kaatoi myös vettä ämpäriin. Siiri kantoi varusteet syrjään, ja meni sisälle. Oven edessä oli kalastajamiehen taulu. Vasemmalla oli pieni keittiö ja levitettävä sohva. Oikealla puolella oli tauluja seinällä. Siiri heitti pussinsa sohvan viereen ja kaatui sohvalle. Hän ajatteli, että mitä oli tehnyt? Pilannut elämänsä ja saanut poliisit peräänsä. Siiri ei vieläkään ymmärtänyt, miksi oli pilannut koko 5 vuotta olemalla punkkari. Pilannut yli vuoden olemalla Markuksen kanssa. Pilannut 6 vuotta inhoamalla hevosia. Siiri nukahti ajatteluihinsa. Hän näki unta, että oli 5 vuotiaana ratsastamassa Pinjalla. Voi, Pinja oli niin söpö. Rautias pikku poni jolla oli sukat kaikissa jaloissa. Pieni tähti otsassa ja valkoinen läikkä leuassa. Pinja ravasi hienosti. Siiri ratsasti puomien ylitse. Yht’äkkiä Pinja katosi Siirin alta, ja Siiri ratsastikin keppihevosella. Siiri heräsi ja alkoi itkeä. Siiri otti tavaransa mukaan mökistä, ja juoksi Siman luokse. Sima hirnahti iloisesti nähdessään Siirin. Hän harjasi ja varusti Siman. Hän täytti satulalaukut tavaroistaan ja lähti matkaan. Siiri antoi Siman mennä minne haluaa. Kuolisi hän kuitenkin. Monen tunnin kävelyn jälkeen Sima pysähtyi. Vastaan tuli maantie. Nyt oli kai yö. Tieltä ei huristellut ohi kuin muutama auto. Siiri ratsasti tien vartta pitkin, kunnes vastaan tuli hevostalli.        -Muonelan ratsastuskoulu, luki Siiri kyltistä tallin edessä. Tallin pihalla Siiri hyppäsi alas Siman selästä ja talutti tämän talliin. Hän otti Simalta varusteet pois ja talutti tämän tyhjään karsinaan. Karsinan ovessa oli liitutaulu. Siiri kirjoitti siihen: Hei! Toin hevoseni tänne yöpymään hetkeksi. Tässä 60 euroa. Löydät minut pihalta teltasta, tai soittamalla numeroon o49 1266492. T:Siiri Ensimmäinen aamutallilainen oli onneksi tallin omistaja, Niina. Niina kävi Siirin luona vielä varmistamassa asian. -Hei, oletko sinä Siiri? kysyi Niina Siiriltä, joka oli juuri purkamassa tavaroita. -Hei, olen minä, sanoi Siiri ja kätteli Niinaa. -Okei, minä olen Niina Lehtinen, sano vain Niina, sanoi Niina. -Minullapiti kysyä, että haluaisitko tulla tunnin päästä ratsastustunnille? Ei tarvitse maksaa, kysyi Niina Siiriltä. -Tietenkin, mutta en ole käynyt kuuteen vuoteen tunneilla, ponini kuoli, kun olin kuusi. Sitten sain Siman. Haluaisin osallistua kyllä, mutta otatko minut tunnille? kysyi Siiri nolona. -Otanko? No tietenkin otan! vastasi Niina iloisesti ja opasti Siirin talliin. -Kiva, sanoi Siiri takaisin. -Voit alkaa laittaa hevostasi jo tunnille valmiiksi. Jätä se sitten karsinaan odottamaan, sanoi Niina juostessaan maneesiin pitämään toista tuntia. Siiri talutti Siman käytävälle kiinni, ja alkoi harjata tätä. Hän laittoi Simalle suitset ja satulan ja laittoi sen karsinaan takaisin. Siiri kirjoitti liitutauluun ”Sima”. Sen jälkeen Siiri meni katsomaan tuntia. He hyppäsivät korkeita esteitä, varmaankin metrisiä. -Seuraavat tuntilaiset! Tuokaa hevoset tänne, huusi Niina katsomossa istuville tytöille. Siiri meni Siman karsinaan, ja talutti tämän maneesiin. Hän meni keskelle kaartoon, ja hyppäsi selkään. -Noniin! Ottaaa ohjastuntuma ja siirtäkää hevoset kevyeeseen raviin, sanoi Niina tuntilaisille alkukävelyiden jälkeen. -Onko kaikki hypännyt matalia esteitä? kysyi Niina tytöiltä. Maneesista kuului erilaisia vastauksia. Eniten oli ”juu” vastauksia, joten he hyppäsivät esteitä. -Noniin, jonon eka, Sima ja Siiri, menkää laukalla puna-valkoinen ristikko. Siiri teki kuten käskettiin, ja siirsi Siman laukkaan. Este sujui hyvin. -Anna laukata, tee keskiympyrä ja hyppää sama este uudelleen. Toinenkin kerta sujui hyvin. -Hyyvää! Siirrä raviin ja takaisin jonoon, sanoi Niina Siirille hienon suorituksen jälkeen. Siiri taputti Simaa kaulalle, ja siirtyi raviin jonon viimeiseksi. -Seuraavaksi Lilli ja Fustar, sanoi Niina seuraavalle ratsukolle. Pian oli taas Siirin vuoro. Tunnilla oli vain viisi ratsukkoa. -Hyvä, pidätä, ettei se kaahaa, huusi Niina Siirille hänen tullessaan esteelle. Siiri kaahasi liika, ja Sima hyppäsi valtavalla loikalla ainoastaan 50 cm korkean ristikon yli. Siiri ei saanut hypystä kiinni. Ja tippui maahan. -Siiri, Siiri? Sattuiko? kysyi Niina juostessaan Siirin luokse. -Joku alas selästä ja ottamaan hevonen kiinni! huusi Niina tytöille. -Siiri, kuuletsä? kysyi Niina huolestuneena. Pian punatukkainen tyttö käveli esteen luokse hevosen kanssa. -Pyörtykse? kysyi tyttö välinpitämättömästi. -Kai, en ole lääkäri, lopeta häiritsemästä! sanoi Niina kiukkuisesti tytölle. -Okei, elä raivoo, sanoi tyttö Niinalle. Tyttö oli kai Niinan lapsi, ei hän muuten mälättäis Niinalle. -Missä Sima? kysyi Siiri avuttomana. -Tuolla. Sattuuko sinuun? kysyi Niina. -Käsi, se on tunnoton… sanoi Siiri ja pyörtyi jälleen. -Neea! Soita ambulanssi! Siiriltä on käsi poikki, huusi Niina tytölleen. -Joo, sanoi Neea jälleen kiukkuisesti. Pian kaksi ambulanssi miestä juoksi paarit kädessään. -Tytöltä on käsi poikki, ja luutavasti aivotärähdys, totesi toinen miehistä. -Tuletteko matkaan? kysyi mies Niinalta. -Tulen! vastasi Niina. Niina odotti kärsimättömänä Siiriä leikkaussalista. Onkkesi nyt edes joku tuli ulos huoneesta. -Hei, sanoi Niinä mieslääkärille. -Hei, Siirin tila on vakaa. Siiri toipuu pian, sanoi lääkäri ja otti maskin pois naamaltaan. -Onko sinulla hänen vanhempiensa puhelinnumeroa? kysyi lääkäri. -Ei, hän sanoi olevansa orpo, sanoi Niina. -Siinä tapauksessa sinä olet vastuussa hoitamaan Siiriä kokoajan, sanoi lääkäri. Niinalta loksahti suu auki.

Luku 4 Leiri

Kolme päivää meni nopeasti. Pian Siiri pääsi takaisin tallille, Siman luokse. Tallilla Siiri katsoi puhelinta. Venla oli soittanut seitsemän kertaa. Siiri oli aikeissa soittaa äidillensä, mutta ampiainen tuli pörräämään Siirin ympärille. Siiri säikähti, ja heitti vahingossa puhelimensa kivikkoon. Kosketusnäyttöön tuli särö, jonka takia puhelin ei enään toiminut. Näytössä näkyi Siirin äidin nimi ja puhelinnumero. Oli jo myöhä. Siiri kömpi sisälle telttaan. Siiri nukkui huonosti koko yön. Sairaalassa hän oli tottunut nukkumaan pehmeällä sängyllä. Nyt oli vain ruipelo patja, jonka hän oli saanut tallilta lainaan. Siirin kello soi seitsemältä aamulla. Siiri oli lupautunut auttamaan tallitöissä minkä pystyy. Hänellä oli oikeassa kädessään lievä murtuma. Kädessä oli vain pieni kipsi. Siiri pystyi ratsastamaankin. Siiri oli ilmottautunut kolmelta alkavalle aloittelijoiden tunnille. Päivän aikana Siiri puhisti tarhoja ja karsinoita, putsasi varusteita, auttoi hevosten varustamisessa, ja vei sekä haki hevosia tarhasta. Pian kello olikin jo kolme. Siiri alkoi puolelta varustamaan Simaa. Siiri oli valmis jo varttia vaille, ja meni katsomaan toisten tuntia. Pian kuului taas sama huuto: ”Kolmen tuntilaiset, hakekaa hevoset tänne!” Siiri juoksi talliin ja haki Siman. -Hei, tytöt. Ottakaas kaikilta satulat pois ja viekää ne katsomoon, sanoi Niina tytöille. -Mä voin viedä Siman satulan, sanoi Niina kiltisti ja otti Siman satulan mukaan. -Kiitti, vastasi Siiri ja hyppäsi Siman selkään. Siirin oli helppo hypätä ponin selkään, jonka säkä oli vain 143 cm. Niina oli mitannut sen, kun Sima oli tullut tallille. Muilla tuntilaisilla oli iso puoliverinen, tai pieni poni. Sima oli ainoa Haflinger tallilla. Tunti sujui Siirin osalta hyvin, yksi tuntilainen, joka meni shetlanninponilla, tippui. Tyttö keskeytti tunnin ja meni kotiin. Kukaan ei tiedä miksi. -Siiri, odota, mä aattelin, että jos Sima saisi osallistua päivässä kahdelle tunnille, niin voisin maksaa sinulle päivässä 20 euroa. Se olisi puolet kahden tunnin hinnasta. Ja toinen asia, haluaisitko osallistua viikon päästä alkavalle Oma poni-leirille? Vielä on kaksi paikkaa jäljellä, kysyi Niina. -No, maksaakse? Mulla ei oo rahaa, kysyi Siiri huokaillen. -Sulta voisin velottaa 30 euroa. Jäisit voiton puolelle, jos Sima osallistuu tunneille kuutena päivänä viikossa. Sunnuntai olisi vapari, vastasi Niina. -Tietenkin osallistun, molempiin, sanoi Siiri ja halasi Niinaa. -Milloin olis Siman eka tunti? kysyi Siiri. -Öö… Viideltä alkaa estetunti. Sima on lupaava hyppääjä. Käy vaihtamassa Essin ratsuksi Sima, sanoi Niina kiiruhtaessaan pitämään tuntia. -Okei, huusi Siiri ja juoksi talliin. Viikko vierähti nopeasti, pian oli maanantaiaamu, ja leiriläiset saapuivat hevosineen tallille. -Siiri, minulla on kiire ottamaan vastaan vieraita, voisitko sinä auttaa leiriläisiä viemään hevosensa talliin? kysyi Niina sählätessään toimistossa. -Tietty, sanoi Siiri ja juoksi leiriläisiä vastaan. Niinan tyttö, Neea osallistu myös leirille. Hänellä oli oma hevonen, Kashmir. Kashmir oli valkoinen arabialainen täysiverinen. Niina osti Kashmirin Neealle Ruotsista. Hevonen oli ennen ollut laukkaratsu, mutta huonolla menestyksellä. Kashmirilla oli huono luonne tullessaan tallille. Nyt kuitenkin hevonen oli kuin uusi. -Moi, oletsä se Siiri? kysyi Neea yllättävän ystävällisesti. -Olen, vastasi Siiri hieman epävarmasti. -Sun poni on ihana! Mä ratsastin sillä yhesti, se oli aivan mahtava estetykki, hyppäsi varmaan metrin esteet hyvin, sanoi Neea innostuneesti. -Ööh, kiva, haluaisitsä ratsastaa sillä illalla, sillon ku on vapaa-aikaa. Mä saan ratsastaa sillä millon haluan, kysyi Siiri. -Ai haluanko? No tietty, sanoi Neea iloisesti. -Kauanko sä oot vielä täällä? kysyi Neea. -En mä tiiä… sanoi Siiri ja meni vaisuksi. -ÄÄKS!!! kysyi huuto tyttöjen takaa. Kohta talliin juoksi suurehko eestinponi. Se mahtoi olla ori, kun se kiljui niin lujaa Simalle. Sima hirnahti takaisin orille. -Sooh poika, sooh… kuului Siirin rauhallinen ja lempeä ääni. Ori pysähtyi ihmettelemään Siiriä. Poni kurotti kaulaansa kohti Siirin kättä. Siiri sai otteen ponin riimunnarusta, ja talutti tämän karsinaan. -Kiitti tuhannesti. Toi poni on ihan kauhee, oon tippunu siltä varmaan miljoona kertaa, sanoi poika kiitollisesti. -Ole hyvä, mä olen Siiri, sanoi Siiri ja hymyili pojalle. Hei, mä olen Heikki, sanoi poika ja kätteli Siiriä. -Mennään auttaan muita, tänne tuli kuulemma monta oria, sanoi Neea ja lähti kävelemään ulos päin. -Juu, sanoi Siiri. -Mä jään rauhotteleen Masaa, sanoi Heikki ja meni Masaksi nimitetyn ponin karsinaan. -Joo, sanoi Siiri ja Neea lähes yhtäaikaa. Neea oli oikeassa, oreja oli monta. Masan lisäksi leirille tuli kaksi oria, Texes ja Rio. Kuudesta leiriläisestä kolmella oli ori, kahdella tamma, ja yhdellä ruuna. -Hei kaikki, kahen tunnin päästä alkaa eka ratsastustunti, viekää tavarat aittaan. Siiri ja Neea voi esitellä teille sitten paikkoja. Menkää puolta tuntia ennen tunnin alkua talliin, minulla on asiaa toimistossa, sanoi Niina sulkiessaan toimiston ovea. -Joo, vastasi leiriläiset yhtäaikaa. Leiri kesti seitsemän päivää. Pian leiriläiset olivat saanet tavarat aittaan, ja esittely kierros alkoi. He kävivät tarhoilla, maastoesteradalla, uittoaltaalla, yksityistallilla ja tuntihevosten tallilla. Seinällä oli lista, jossa luki kuka ratsasti kelläkin. Siinä luki näin: Klo 12.00: Elina-Rio, Heikki-Masa, Neea-Kashmir, Mikko-Texes, Siiri-Sima, Juulia-Nipa. Kaikki saivat ratsastaa omilla hevosillaan ensimmäisen ja viimeisen päivän tunnit. -Aletaan laittaa polleja valmiiksi, sanoi Neea ja juoksi Kashmirin karsinaan. -Keillä on vaikeita poneja? Ne voi laittaa käytävälle. Mä pystyn laittaan Siman karsinas. Käytävä paikkoja on viis, sanoi Siiri. -Mä en kyl pärjää Masan kaa karsinas, sanoi Heikki ja talutti orin käytävälle. -Mäki tuun käytävälle, Kashmir käy päälle ku oreja on tallissa, sanoi Neea ja talutti hevosensa käytävälle. -Minä ja Elina tuuan kans käytävälle ponit, sanoi Mikko. Elina ja Mikko oli sisaruksia. -Mä pystyn laittaan Nipan karsinassa, kuului Juulian ujo ääni poninsa karsinasta. -Noniin, ootteko valmiita? kysyi Niina tullessaan ulos toimistosta. -Ollaan, kuului vastaus leiriläisten suusta. -Hyvä, tulkaa maneesiin niin alotetaan tunti, sanoi Niina ja aukaisi maneesin oven. Hevoset kävelivät varovasti avaraan maneesiin. Hevoset olivat kaarrossa keskellä kenttää. Etenkin orien sieraimet olivat suuret. Kaulat eivät olleet oreilla matalalla niinkuin Simalla, Nipalla ja Kashmirilla. Niiden lihaksikkaat kaulat olivat ylväästi ylhäällä.Heikki nousi ylisuuren eestinponinsa selkään. Masa oli lähtövalmiina. Kun Heikki laskeutui ponin selkään, oikea jalka paiskahti turhan lujaa Masan kylkeen. Masa lähti sillä sekunnilla kiitolaukkaan ympäri maneesia. Heikki roikkui satulan etukaaressa. Hänen kätensä olivat turra. Heikiltä lipesi ote kahden kunniakierroksen jälkeen. Masa heitti ilopukkeja, kun Heikki lähti hiljentämästä vauhtia. Niina juoksi kädet levällään uralle pysäyttämään ponia. Heikki juoksi perässä. Niinan kohdalla Masa nousi takajaloilleen ja kiersi Niinan. Masa kiljui lujaa ja heitti ilopukkeja. Välillä poni kiihdytti ja hyppäsi valtavan loikan. Siiri hyppäsi Siman selästä alas ja käski Neean pitää sitä paikallaan. Siiri juoksi uran keskelle ja katsoi Masaa suoraan silmiin. Poni juoksi täyttä vauhtia kohti Siiriä. Kumpikaan ei pelännyt. Kaksi metriä ennen Siiriä Masa teki täydestä vauhdista liukupysähdyksen. Masa nousi seisomaan ja jäi tuijottamaan Siiriä suoraan silmiin. Siiristä tuntui, kuin Masan silmät olisivat olleet syvä kuilu, joka puhkuu itsevarmuutta, iloa, nuoruutta ja orimaisuutta. Siiri tuijotti Masaa pitkään. Siiri sulki kaiken muun pois.

Luku 5 Wild Heart

Masa luimisti korvansa, ja hörähti alistumiseksi. Poni käveli pois kaula alhaalla. Masa käveli Heikin eteen, ja katsoi tätä. Masa käänsi vasemman kylkensä kohti Heikkiä, Masa pyysi anteenksi eleillään. Heikki otti kiinni Masan ohjista ja talutti orin kentän keskelle. Siellä hän nousi selkään, ja lähti kävelemään maneesia ympäri. -Noin se tehdään, sanoi Siiri ja iski silmää muille. Kentän keskeltä kuului ”vau” huudahduksia. -Varaudu tekeen toi uuestaan, Riosta tulee hullu ku mennään esteitä, sanoi Sini ja hyppäsi poninsa selkään. Siiri otti Siman ja hyppäsi sen selkään. -Ottakaa tilaa ja menkää kevyttä laukkaa ympäri kenttää,  sanoi Niina alkukävelyiden jälkeen. -Masa, ei!! kuului Heikin kiljahdus. Masa meni täyttä laukkaa korvat luimussa. Masa oli nähtävästi esteponi. Seuraaville tuntilaisille tarkoitetut metriset esteet kiitivät Masan alla. Esteet olivat Masalle kuin pieniä kavaletteja. Kuuden korkean esteen jälkeen tuli pieni ristikko. Masa pysähtyi kuin seinään. Heikki lensi ponin kaulalle. Heidän katseensa kohtasivat. Heikki makasi Masan kaulalla. Masa tuijotti Heikkiä kysyen:”Taivaltako tupsahdit?” Masa nousi takajaloilleen ja heitti Heikin maahan. Maneesin hiekkä pöllysi tömähdyksestä. Masa ei liikkunut minnekkään. -Tyhmä poni, esteet oli tarkoitettu lämminverisille jotka kilpailee maajoukkueessa, sanoi Niina Masalle taluttaessaan tätä kentän keskelle. -Noni, eiku selkään, sanoi Niina Heikille. Poika mulkaisi Niina. Tunti oli pian ohi. Leiriläiset hoitivat poninsa ja menivät aittaan. Pian oli jo ilta, ja kaikki kävi nukkumaan. Viikko vierähti nopeasti, Siiri tippui Riolla kolmesti. Saman tunnin aikana. Vuosi vierähti nopeasti. Siiristä tuli Niinalle kuin oma lapsi. He kokivat ilot ja surut yhdessä. Siiri oli unohtanut perheensä kokonaan, kunnes Neea tuli Siirin luo aittaan. -Äiti on pöljä, se soitti vanhemmillesi ja he tulevat hakemaan sut, sanoi Neea ja istui Siirin viereen sängylle. -Että mitä? Mistä se tiesi? kysyi Siiri. Siiri oli kertonut Neealle ryöstöstänsä. -En tidä, mut sun kannattaa lähteä. Ne ovat jo huomenna täällä, sanoi Neea. Siiri ei puhunut mitään ja lähti pois aitasta. -Odota. Tässä, sanoi Neea ja ojensi Siirille riipuksen. Siinä oli puolikassydän. -Olen odottanut kauan, että kenelle antaisin toisen puolen. Mulla ei ole muita ystäviä kuin sinä, sanoi Neea ja halasi Siiriä. Siiri alkoi itkeä. -Kiitos, sanoi Siiri ja pyyhkäisi kyyneleet silmistä. Siiri käveli kohti tallia. Hän varusti Siman. Siiri laittoi riipuksen kaulaansa. Sima oli odottanut tätä hetkeä kauan, vapautta. Sen tunsi. Heti kun Siiri antoi Simalle hieman ohjaa, se lähti mahtavaan kiitolaukkaan. Poni laukkasi pitkään, kunnes hidasti käytiin. Siman kaula oli hiestä märkä. Siiri melkein nukahti Siman selkään, kunnes autonvalot kiiluivat mutkan takaa. Siiri tunnisti, se oli heidän auto. Siiri kannusti Siman laukkaan ja katosi metsään. Siiri hidasti vauhtia, koska tiesi, että Sima on väsynyt. Siiri kuuli takaansa oksien katkeilua. -Siiri, Siiri. Odota!! kuului Siirin äidin ääni. Siiri kannusti Siman nopeaan laukkaan ja katosi äitinsä näkymästä. Siiriä tuli pian vastaan siltä. Sima teki liukupysähdyksen juuri ennen kaidetta. Vasemmalta puolelta juoksi äiti huohottaen ja toiselta puolella ajoi isä autollaan. -Siiri rakas, missä olet ollut? kysyi Siirin äiti, Liisa huolestuneena. Siirin isä juoksi Siirin luokse ja kaappasi tämän syliinsä. -Isä, lopeta, sanoi Siiri ja riuhtoitui isänsä sylistä pois. -Meillä on kuljetusauto mukana. Lastaa poni sinne, sanoi Liisa. -On sillä nimiki, sanoi Siiri ja vei Siman vinkkaan. Siiri istui maasturin takapenkille. -Joudunksmä nuorisokotiin? kysyi Siiri. -Et joudu, sanoi Liisa ja silitti Siirin kättä. -Myydäänkö Sima? kysyi Siiri ja käänsi katseensa äitiinsä. -Ei myydä, sanoi Liisa rauhoitellen. -Jouni, sano, supisi Liisa miehellensä. -Ööh, tänään minulle soitti eräs mies, hän kysyi, olemmeko nähneet hänen tyttären hevostaan. Hän selitti tuntomerkit, ja ne täsmäsivät Simaan, sanoi Jouni. -He tulevat katsomaan huomenna Simaa, sanoi Liisa. Siiri hymähti, ja katsoi ikkunasta ulos. Syksy oli tullut. Oli pimeä ja vettä satoi kaatamalla. Kotona Siiri talutti Siman talliin, ja meni suoraan nukkumaan. Aamulla Siiri heräsi siihen, kun ovikello pimpotti ja alakertaan kantautui vierasta ääntä. -Siri, herää, he tulivat katsomaan Simaa, sanoi Liisa ja juoksi takaisin alakertaan. Siiri puki päällensä farkut, topin ja mustan hupparin. Siiri juoksi alakertaan, nosti kättä ja meni suoraan talliin. Siirin vanhemmat, Venla, kaksi aikuista ja tyttö käveli Siirin perässä talliin. Siiri talutti Siman pois karsinasta pihalle. -Onkse tää? kysyi Siiri. -ON!! Misty rakas, kiljaisi tyttö ja juoksi halaamaan poniansa. -Misty varastettiin kolme vuotta sitten, kiitoksia tuhannesti, sanoi tytön isä. -Löysin Mistyn vuosi sitten Sienitieltä. Se oli laiha ja ränsistynyt, nyt se on vähän liiankin pullea, sanoi Siiri hymyillen. -Kiitos tuhannesti, en keksinyt mitään muuta palkkiota, mutta haluaisitko oman hevosen? kysyi mies hymy kasvoillaan. Siirin naama valahti kalpeaksi. -O-oma hevonen? Kiitos, sanoi Siiri ja halasi miestä. Pian tummansininen volvo kurvasi pihaan. Autosta nousi mies, jolla oli salkku kädessä. Miehellä oli päällään ruudukkopaita farkkujen sisällä. -Päivää, olen Jarno Kujala, hevostarvikeliikkeen omistaja, sanoi mies ja kätteli jokaista. Siiri valahti punaiseksi. Miten hän oli kehannut tehdä jotain niin kamalaa. -Ennen kuin Siiri kuulee tuomionsa, haluaisin sanoa, että Siiri varasti ne tavarat tämän ponin takia. Siiri löysi tämän vuosi sitten nälkäisenä keskeltä tietä, sanoi ponin omistajan isä. -Ai, no sehän selittää kaiken. Siiri saa tuomioksensa käydä kerran viikossa siivoamassa kauppaani, sopiiko? Voin perua rikosilmotuksen jo sopii, sanoi liikkeen omistaja happama hymy kasvoillaan. -Tietenkin! sanoi Siiri ja pomppi ilosta. -Minulla pitää lähteä, kauppa aukeaa pian, sanoi liikkeen omistaja ja kurvasi pois pihasta. -Me teemme niin, että tulemme huomen aamuna hakemaan Mistyn, samalla tuomme Siirille pienen yllätyksen, sanoi mies ja iski silmää. -Selvä, sanoivat kaikki yhtäaikaa. -Öhöm, se mun satanen, sanoi Venla irvistäen. -Ainiin, Sima oli, tai siis Misty oli melkein koko vuoden töissä tallilla. Tienasin 20 euroa päivässä. Koko ajassa tienasin noin 6300 euroa. Saat rahas vaikka tuplana, sanoi Siiri ja näytti kieltä. -6300? Mitä ihmettä? Sillä rahalla kyllä kunnostetaan talli oikein kunnolla sinun ja Venlan hevosille, sanoi Liisa. -Mitä? Saanks mäki ponin?? kysyi  Venla ihmettyneesti. -Saat saat, sanoi Liisa. -Lähdetään nyt kaupunkiin ostamaan tarvikkeita talliin, sanoi Jouni ja käveli kohti heidän mustaa maasturi. Siiri ja Venla juoksivat kilpaa autolle. He ostivat kaupasta uusia karsinan seinämiä. Koko ilta meni siinä kun he asensivat karsinoita. Tai siis Jouni ja Liisa asensi. Siiri ja Venla lähtivät pitkälle ratsastusretkelle Mistyn kanssa. He lähtivät retkelle kolmelta ja palasivat vasta puoli kahdeksalta. Siinä ajassa Liisa ja Jouni olivat tehneet Venlalle yllätyksen. He olivat ostaneet Venlalle Putte-ponin. Putte oli Venlan hoitohevonen, mutta pian oma. Kun tytöt palasivat maastosta, Mistyllä oli harjassa kukkia. Kesän viimeiset kukat. Syksy oli jo melkein vallannut koko pihan. Venla oli kuolla onnesta, kun näki, että karsinassa seisoi hänen oma arabi-shettis risteytysponi Putte. Puten säkä oli noin 140 cm. Siiri ei meinannut saada koko yönä unta, kun ajatteli, että huomenna hän saisi oman ponin. Siiri oli laittanut herätyksen kuueksi, koska tahtoi käydä vielä ratsastamassa Mistyllä. Siiri ratsatsi Mistyllä täyttä laukkaa pellolla. Siiristä tuntui kuin hän lentäisi. Ilman satulaa oli huimaaa mennä kiitolaukkaa. Loppukävelyissä Siiri huomasi Venlan tulevan Puten kanssa ravilla heidän luokse. Venlakin meni ilman satulaa. Venla oli koristellut Puten kauniisti rusetti kuminauhoilla. Putte kulki kauniisti kaula mutkalla, kumpa Mistykin olisi niin taitava. -Putte on kaunis, sanoi Siiri. -Se ei enään ole Putte, se on Bella. Siitä nimestä tietää, että poni on tyttö, sanoi Venla. -Hienompi nimi, sanoi Siiri. Venla kannusti Bellan nopeaan laukkaan. Misty lähti kuin luoti perään. Ponit laukkasivat kilpaa vierekkäin. Bella voitti nipinapin, vaikka oli pienempi, koska Misty oli hieman lihonnut. Tytöt kävivät yhdessä pitkällä kävelyretkellä. Pian kello olikin yhdeksän, ja Siirin puhelin soi. Liisa: Missä olet? He tulivat jo katsomaan Mistyä. Voi että, uusi ponisi on niin kaunis. Siiri: Ai tuli jo? Me tullaan! Siiri sammutti puhelimensa. -Kilpaa tallille, sanoi Siiri ja iski pohkeet Mistyn kylkiin. Bella lähti kuin raketti perään. Misty hävisi taas. Hidastaessa Mistyn raviin, hän huomasi pihalla suuren valkoisen engalllintäysiveriorin. Siiri ratsasti Mistyn pihaan ja hyppäsi alas tämän selästä. -Wild Heart… sanoi Siiri ja silitti orin lihaksikasta kaulaa. -Mikä? kysyi mies joka piteli hevosta. -Sen nimi on Wild Heart. Widi, sanoi Siiri. Hevonen käänsi päänsä ja hamusi Siirin kättä. Widi halusi herkkuja. Siiri antoi Widille kaksi sokeripalaa. -Siiri, voisitko sä taluttaa Mistyn vinkkaan, mä en osaa, sanoi tyttö. -Toki, sanoi Siiri ja talutti Mistyn vinkkaan. -Voinko mä viedä sen talliin? kysyi Siiri Widiä pitelevältä mieheltä. -Toki, vastasi mies. Siiri talutti Widin hänen suureen karsinaansa. Hän heitti karsinaan myös vähän heinää. Kun Siiri tuli ulos. Kuljetusauto oli jo lähtenyt. Hän huomasi hiekkatietä pitkin kävelevän jonkun pojan, se oli Markus. Siiri käveli talliin sisälle, varusti Widin, ja ratsasti pellolle Venlan ja Bellan luokse. -Siiri! Tule tänne, huusi Markus pellon laidalta. Widi ravavasi Markuksen luokse. -Siiri, sulla on hevonen, sanoi Markus ihmetellen. -Näin on, vastasi Siiri irvistellen. -Tuota, anteeks siitä poliisi hommasta. Unohetaankse? kysyi Markus. Siiri huokaisi ja laukkasi hevosellaan pellon toiselle puolelle. Pelto oli todella iso. Siiri pysäytti Widin, ja kääntyi katsomaan taaksen toivoen, että Markus olisi lähtenyt. Markus oli lähtenyt. Siiri maiskautti Widin raviin ja ravasi Bellan ja Venlan luokse. -Otetaan nyt kisa? kysyi Siiri. -Otetaan, vastasi Venla ja iski pohkeensa Bellan kylkiin. Widi voitti kisan reilusti. Olihan se entinen laukkaratsu.


2 vastausta

  1. smoothie sanoo:

    🙂

  2. mama sanoo:

    Hienoa Sara!! Sä oot niin hyvä kirjoittamaan tarinoita 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *