Candy King-tarina kertoo 9 vuotiaasta Viiivistä, ja hänen shetlanninponistaan Candy Kingistä, eli Karkista. Hänen isosiskonsa, 14 vuotiaan Ainon, hevonen, Tamara, on todella ilkikurinen tamma. Pian tallille tulee joukko hevoskuiskaajia ratkomaan Quarter hevosen, Tamaran ongelmia. Viivistä tuntuu, kuin he olisivat todella kiinnostuneita hänen hyväsukuisesta ruunastaan. Viivi lähtee ponillaan selvittämään asiaa. Pian hän päätyykin telkien taakse, ja Karkista ei ole mitään tietoa. Miten asiaan liittyy myös vanha kalastajamies, joka on saattanut antaa jonkun näköistä ainetta kylän hevosille. Onneksi reipas Viivi pääsee pois telkien takaa ja setvii koko asian. Puolestaan hevoskuiskaajat joutuvat telkien taakse, ja yks kaks tallilla on parikymmentä shetlanninponia lisää.
Luku 1 Hevoskuiskaajia
-Tamara, ei!! kiljaisi Aino lentäessään kauniissa kaaressa Tamaran kaulan yli hietikkoon. -Ottakaa se poni kiinni, huusi ratsastuksenopettaja, Enna, tytöille jotka istuivat kentän laidalla katsomossa. Viivi syöksyi kuin raketti kentälle ottamaan Tamaraa kiinni. -Kiitti, sanoi Aino ottaessaan hevostaan Viiviltä. Tamara oli kunnon mielipuoli, välillä se hyppi nätisti esteitä ja meni koulua, mutta joskus se heitteli Ainoa selästään kuin räsynukkea. Viivi ei ymmärrä, miksi Aino halusi pitää Tamaraa itsellään, ja miksi ei ostanut itselleen uutta hevosta, yhtä ihanaa kuin Karkkia. Karkkia ajatellessaan Viivi muisti, että hän ratsasti seuraavalla tunnilla. Hän juoksi talliin ja veti Karkin ulos karsinasta. Viivillä oli aina tapana laittaa Karkki valmiiksi käytävälle, vaikka ei se kyllä karsinassa kävis päälle. Viivi letitti ajan kuluksi Karkin tuuhean etuharjan. Viittä vaille Viivi talutti Karkin kentälle, ja nousi tämän selkään. Viivi lähti omatoimisesti kiertämään kenttää. -Noniin, ottakaa ohjas tuntuma ja siirtäkää ponit raviin. Menkää omatoimisesti tuo ristikko kun tilaa on, sanoi Enna tytöille. Viivi näki, kun ratsastuskoulun pihalle tuli tummansininen pakettiauto. Viivi tiesi, että tänään joukko hevoskuiskaajia tulisi tutkimaan Tamaran omituista käytöstä. Tunnin loputtua miehet olivat edelleen tallissa tutkimassa Tamaraa. Tamara kiljui minkä jaksoi ja potki ilmaa. Kun Viivi talutti Karkin heidän ohitse, miehet tuijottivat silmät tarkkana ponia. Viivi pelästyi, ja kumma kyllä, hoiti Karkin karsinassa. Viivi ei uskaltanut viedä Karkkia tarhaan, koska pelkäsi miehiä. Karkki hirnahti surullisesti, koska ei päässyt pihalle. Viivi antoi Karkille sokeripalan lohdutukseksi. Yksi miehistä silmäili oudosti Viiviä tytön mennessään puhdistamaan karsinoita. -Okei, palaamme taas huomenna, sanoi yksi miehistä. -Selvä, kiitos, sanoi Aino ja talutti Tamaran karsinaan. -Näitsä kuinka toi tuijotti Karkkia? kysyi Aino Viiviltä. -Näin, vastasi Viivi heittäessään lantaa kottikärryihin. -Mä lähen huomenna maastoon, tuutsä? kysyi Viivi. -En mä, mulla on se valmennus Tamaran kanssa, vastasi Aino. -Ai niin, no mä meen sit yksin, vastasi Viivi ajattelemmatta asiaa sen enempää. Pian oli jo ilta, Viiviä ja Ainoa tultiin hakemaan. Viivi sai unen hyvin, koska tiesi, että huomenna pääsisi Karkin kanssa pitkälle maastoretkellle. Viivi aikoi käydä Siikajoella mutkin. Siikajoelle oli noin 4 km. Pian oli jo aamu, ja Viivin herätyskello soi. Viivillä piti olla tallilla kymmeneltä. Viivin tullessaan tallille Karkki seisoi karsinassaan ja tuijotti Viiviä suloisesti. Siiri toi Karkin käytävälle, ja alkoi varustaa tätä. Karkki töpsytteli suloisesti lyhyillä jaloillaan hiekkatietä pitkin. Pian reitti kääntyi metsään. Ennen Siikajokea käääntyi oikealle hiekkatie. Viivi ei voinut olla käymättä katsomassa mitä tien päässä oli. Tie oli aika lyhyt. Pian vastaan tuli ränsistynyt hirsimökki. Viivi näki myös jotain kamalaa. Pienessä, vain noin 5×5 kokoisessa häkissä oli montakymmenta shetlanninponia. Viivin sydän jätti yhden lyönnin välistä, kun joku hänen takaa heitti Viivin päähän säkin ja kantoi hänet jonnekkin. Viivi rimpuloi oikein kunnolla, jotta pääsisi pois pussista. Rimpulointi ei auttanut. Mies löi häntä ja mutisi jotain. Viivi heitettiin häkkiin ja hänet otettiin pois säkistä. Viivi aukaisi silmänsä, mutta ei nähnyt mitään. Huone oli pilkko pimeä. Viivi nousi ylös, ja kolautti päänsä häkin kattoon. -Voi ei, murahti Viivi huomatessaan, että mies oli ottanut hänen puhelimensa. Viivi istuutui nurkkaan itkemään.
Luku 2 Anton, Star ja Lumi
Viivi oli ollut häkissä päivän. Viiville tutiin kaksi näkkäriä ja lasi vettä kolmesti päivän aikana. Viivi kuuli ponien hirnuvan aitauksessa. Pian ovi taas aukesi ja mies potkaisi sisään lasin vettä ja kaksi näkkäriä. Nyt se hetki oli kottanut. Viivi pakeni. Mies tuli seuraavan kerran käymään ladossa vasta illalla. Viivi otti hiuksistaan pinnin, ja alkoi tiirikoida häkin lukkoa. Lukko oli helppo aukasta. Viivi juoksi ulos aukastuaan nitisevän oven. Viivi juoksi ponien häkille. Voi Karkki-raukka. Siltä ei oltu otettu suitsia pois. Se oli jäänyt häkin reunukseen kiinni. Viivi aukaisi häkin oven, ja lauma rituneita poneja juoksi hiekkatietä pitkin pellolle. Viivi hyppäsi häkkiin ja irrotti Karkin häkistä. Viivi hyppäsi Karkin selkään ja kannusti tämän nopeaan laukkaan. -Ponit, tänne, raikui Viivi laukatessaan Karkilla ponilauman ohi. Poneilla oli virtaa, ne juoksivat täyttä laukkaa Viivin ja Karkin vierellä. Viivi huomasi ihmetteleviä katseita tallilla päin. -Aukaskaa pyöröaitaus!!!! huusi Viivi ollessaan tallin pihalla. Tytöt juoksivat nopeasti avaamaan pyöröaitauksen oven. Viivi hiljensi Karkin laukkaa ja ratsasti aitaukseen. Muut ponit seurasivat perässä. Viivi ravasi ponillaan ulos aitauksesta kauhistunut ilme kasvoillaan. -Mitä ihmettä Viivi?! kysyi Aino juostessaan sulkemaan aitauksen oven. Viivi selitti tytöille koko jutun. Myös Enna tuli kuuntelemaan. -Hui hitto, ne ei muuten tuu tänne huomenna, sanoi Aino kauhistunut ilme kasvoillaan. -1234…12 13 14 15… 27 ponia, sanoi Enna laskiessaan aitauksessa olevat ponit. -Mihin ne saa mahtumaan? Ei niitä voi uloskaan jättää, sanoi Viivi. -Hmm… Tallissa on kuusi ryhmä karsinaa, plus kolme synnytyskarsinaa, jos yhteen laittas kolme, niihin hän ne mahtuu, sanoi Enna hymyillen. -Mutta kahessa ryhmä karsinassa on hevosia, sanoi Viivi ihmetellen. -Ne voi viedä ulos, vastasi Enna ja ojensi tytöille nipun riimuja ja riimunnaruja. -Eiku ponit karsinoihin, sanoi Enna ja hymyili imelästi. Tytöt huokaisivat ja hyppäsivät aitaukseen lautojen välistä. -Onko jokaisella kolme ponia? kysyi Enna portin edessä. Aitauksesta kuului joo-vastauksia. Enna aukaisi portit ja ponit ampaisivat ulos kuin tykit. -Pidättäkää, pidättäkää, toisti Enna ponien ryntäessä ulos. Ponit saatin karsinoihinsa, tosin hankalasti, mutta kuitenkin. -Soitin poliisille, hän sanoi, että saamme pitää ponit. Osa on varsoja, jokainen meistä ottaa kolme ponia koulutettavaksi ja hoidettavaksi, sanoi Enna. Tallista kuului kivaa-huutoja. -Minä jaan ponit, sanoi Enna. Enna jakoi ponit, ja Viivi sai tiineen tamman, tammavarsan ja ruunan. Aino sai orin, ruunan ja orivarsan. Ponit laitettiin kouluttajiensa mukaan karsinoihin. Koulutus alkoi heti. Satulahuoneessa ja varastossa kävi vilskettä, kaikki etsivät poneilleen koulutusvyötä. Viivi otti ensimmäisenä ruunan. Viivi nimesi ponin Antoniksi. Anton oli arvioltaan 9 vuotias ruunikko poni. Anton oli kai koulutettu jo, se teki oikein nätisti kaikki liikkeet, mutta pohkeenväistö ja peräanto oli hukassa. Viivi sai ratsastaa Antonilla. Hän varusti ponin ja talutti tämän maneesiin. Anton teki kaikki Viivi selässäkin hienosti, pohkeenväistönkin, mutta peräantoon saaminen Viiviltä jäi uupumaan. Viivi lopetti koulutuksen Antonilta, koska totesi tämän olevan tarpeeksi taidokas. Seuraavaksi Viivi otti arvioltaan 3 vuotiaan lehmänkirjavan varsan. Se oli juuri sopivan ikäinen koulutukseen. Varsa oli ilmeiseti tiineentamman varsa, koska varsa hirnui todella lujaa joutuessaan pois karsinasta. Varustaminen sujui yllättävän hyvin. Viivi antoi varsalle nimeksi Star. Starin koulutus oli Viivin mielestä todella hankalaa, mutta mielenkiintoista. Viivin mielestä oli mukavaa nähdä, että poni oppii uutta. Viivi tiesi, että kun hevosta tai ponia kouluttaa, niin sitä ei saa tehdä kovin pitkään. Seuraavaksi Viivi otti tiineen tamman. Sen arvioitu ikä oli noin 12 vuotta. Viivi nimesi kimon tamman Lumeksi. Lumi oli todella helppo varustaa, se oli kai ennen ollut opetusponina jossain. Lumi teki hienosti melkein kaiken, mutta laukkaa poni ei nostanut liinassa, ja peräantokin jäi uupumaan. Enna sanoi, että Viivi saisi koittaa ratsastaa Lumella. Viivi oli innoissaan, kolmesta ponista saisi ratsastaa kahdella, ihanaa! Viivi varusti Lumen ja talutti tämän maneesiin. Lumi oli kuin unelmahevonen ratsastaessa. Ei mitään ongelmaa. Viivi ei vain saanut hypätä Lumella, koska se oli tiine. Lumi tuntui jaksavan laukata ikuisuuden, mutta jossain vaiheessa raja tuli vastaan, koska Viivillä loppui kunto istua Lumen laukassa. Viivi lopetti Lumenkin koulutuksen tältä päivältä. Viivi antoi poneillensa, Antonille, Starille, Lumelle ja Karkille, heinää, ja haki Tamaran tarhasta, kuten Aino oli käskenyt. Sen jälkeen hän meni katsomaan muiden koulutusta ja auttamaan tarpeen tullen. Viivi eli omaa unelmaansa, neljä omaa ponia…