Anni on 13 vuotias tyttö, jolla on ihanat kullanrusket, kiharat hiukset, jotka ylettyivät olkapäille. Anni kävi ratsastamassa Lehdon tallilla. Annin lempihevonen oli Mistral. Mistral oli 17 vuotias vuonohevostamma. Mistral on todellinen hienohelma, se ei ota edes likaisia kuolaimiaan suuhun, saati satulahuopaakaan selkäänsä. Välillä Annista tuntuu, että Mistral tottelee vain, jos sitä kutsuu oikealla nimellään,eli Star Mistraliksi. Mistral on myös Annin hoitohevonen. Anni on myös voittanut Mistralilla pari 60 cm esteluokkaa (vaikka Vuonohevoset eivät ole kovin mahtavia estehevosia) ja myös muutaman koulukilpailunkin. Mistral oli Annin unelmahevonen!Anni ei osannut kuvitella mitään yhtä kauheaa, kuin Mistralin menettämisen. Anni eli unelmaansa!
”Prrr!” Annin herätyskello soi tavalliseen tapaan lauantaiaamuna yhdeksältä. Hän söi aamupalan, veti talli vaatteet päällensä ja lähti polkemaan pyörällä kohti tallia. Anni asui vain muutaman kilometrin päästä tallista. Vastatuuleen oli aika raskas polkea, mutta pohkeiden polttelu loppui kun Anni ajatteli, että pääsisi ratsastamaan kohta Mistralilla.
Tallilla Anni katsoi tavalliseen tapaansa ratsastuslistaa jossa luki, että kuka ratsasti kelläkin. Anni vilkaisi sitä, lähti hakemaan Mistralin harjoja, mutta ennenkuin hän oli ehtinyt tarttua Mistralin harjalaatikkoon, hän palasi takaisin ratsastuslistan luokse. Anni ei ollut uskoa silmiään.
Annin kohdalla listalla luki ”Badis”. Badis oli kaikkien inhokki. Anni olisi NIIN toivonut, että olisi saanut ratsukseen Mistralin.
Anni ei ollut pitkään aikaan ratsastanut muulla kuin Mistralilla. Hän ei ollut edes koskaan ratsastanut Badiksella, hoitanut oli, mutta silloin Badis yritti purra Annia. Badis oli lämminverinen, eli TÄYSI HULLU. Anni vain tuijotti liikkumatta suu auki ratsastuslistaa, kunnes yksi tallityttö käveli ohi, ja sanoi: ”Mitä nä siinä tuijotat?!” Siihen Anni havahtui. ”Öh… En mitään. Heh!” Anni sai soperrettua suustansa. ”Jaah…”, sanoi tallityttö.
Anni lähti kävelemään pitemmälle tallikäytävää. Hän ei meinannut löytää edes Badiksen karsinaa, kun kyyneleet sumensivat hänen silmät. Vihdoinkin! Varmaan minuutin etsinnän jälkeen Anni löysi resuisen karsinan oven jossa luki liitutaululla: Bad Boy ”Badis.”
Anni vetäisi karsinan ovesta riimunnarun, ja työnsi karsinan oven sivulle. Hän maiskutti Badikselle, jotta se huomaisi Annin. Badis nosti päänsä, ja hirnahti lujaa. Anni käveli kohti Badista. Hän sai tartuttua Badiksen riimusta. Anni aukasi lukon ja laittoi sen riimun metallirenkaaseen kiinni.
Anni maiskutti Badikselle, ja vei sen lähemmäs kaltereita. Hän sitoi riimunnarun vetosolmulla kiinni kalteriin.
Sen jälkeen Anni lähti kävelemään kohti satulahuonetta, jossa on Badiksen harjat. Häntä harmitti kauheasti, kun Mistralin karsina ei ollut Badiksen karsinan ja satulahuoneen välillä, että hän olisi voinut käydä moikkaamassa Mistralia, ja antaa sille kaurakeksin.
Anni aukaisi kaapin oven, ja etsi sieltä nimen:Badis. Hän nousi varpailleen, ja kurotti ottamaan Badiksen harjalaatikkoa.
Badiksen karsinassa Anni otti harjalaatikosta kovaharjan, ja alkoi harjata Badista. Anni jätti kaviot viimeiseksi, koska sen jälkeen Badis alkoi purra ja potkia.
Kun Anni oli harjannut Badiksen, hän lähti hakemaan Badiksen harjoja.
Satulahuoneessa Anni otti Badiksen suitset, satulan ja sivuohjat. Sivuohjat on nahkaremmit, joita on kaksi, ja kiinnitetään kuolainrenkaasen, sekä satulavyöhön. Sivuohjat Badiksella oli siksi, että sen pää ei meinannut pysyä huippuratsastajallakaan nätisti, vaan se heittelehti millon missäkin ilmansuunnassa. Sitä he ovat kokeilleet. Tallin omistaja, Marge Koskinen, on todella hyvä ratsastamaan.
Anni heitti satulan Badiksen selkään ja laittoi satulavyön kiinni. Sitten Anni aukaisi Badiksen riimun turpahihnan ja nosti riimun kaulalle. Anni kiepautti oikean kätensä Badiksen turvan ympärille ja tarjosi vasemmalla kädellä kuolaimia Badiksen suuhun. Hän yritti, mutta Badis ei kuitenkaan avannut sitä siroa ja kaunista suutansa.
Sitten Anni työnsi vasemman etusormensa Badiksen hammaslomaan, jotta Badis aukaisisi suunsa. Anni työnsi sormensa varoivaisesti Badiksen suuhun, mutta Badis ei pitänyt siitä, ja purasi Annin etusormea. ”Auts!” Anni huudahti. Mistral kuuli, kuinka hän huudahti.
Mistral hirnahti lujasti. Siinä vaiheessa Annia alkoi itkettää.
”Miksi? Miksi juuri minä? Miksi juuri minä jouduin ratsastamaan tallin ilkeimmällä hevosella?” ajatteli Anni mielessään.
Samalla kuin Anni nyyhkytti selin Badista päin, tapahtui sellaista jota Anni ei olisi voinut IKIMAAILMASSA ajatella tapahtuvan.
Nimittäin Badis, joka oli koko tallin ilkein hevonen, jolla kukaan ei ollut ratsastanut ilman, että olisi tippunut. Badis käänsi päänsä Annin olkapäälle, ja hirnahti hentoisen hörähdyksen. Anni ei ollut uskoa silmiään, kun katsoi Badista suoraan silmiin. Niinkuin Badis oli valinnut,
että keneen se luottaa. Badis ei ollut koskaan luottanut kehenkään. Ei edes omistajiinsa. Sillä hetkellä Anni pyyhkäisi kyyneleensä takinsa hihaan, ja ajatteli itsevarmasti: ”Minä pystyn siihen! Minä pystyn voittamaan Badiksen luottamuksen, ja Badis minun.” Anni käveli Badiksen luoksi ja halasi Badiksen kaulaa. Badis kietoi kaulansa Annin ympärille.
Anni päätti yrittää uudestaan. Anni päätti antaa Badikselle uuden mahdollisuuksen. Anni kietoi taas vapisevan kätensä Badiksen turvan ympärille. Tarjosi toisella kädellä kuolaimia Badiksen suuhun. Badis aukaisi kauniin suunsa Annille. Anni nosti suitsia ylemmäs ja laittoi Badiksen korvat nätisti oikeaan paikkaansa.
Anni otti Badiksen otsaharjan otsapannan alta ja silitti ne kauniisti suitsien päälle. Anni pujotti kätensä Badiksen kaulan ali, otti leukahihnasta kiinni ja laittoi soljen kiinni. Anni testasi vielä nyrkillä, ettei leukahihna olisi liian tiukalla. Sitten Anni otti turpahihnasta kiinni ja laittoi senkin kiinni.
Kun Anni oli saanut varustettua Badiksen, hän sääti jalustinhihnat tarpeeksi pitkiksi. Ja irrotti Badiksen riimusta.
Anni otti ohjat pois kaulalta ja lähti taluttamaan Badista maneesiin. Maneesissa Anni kiristi satulavyön, heitti ohjat kaulalle, ja nousi selkään. Annin jalat tärisivät hieman, mutta tärinä loppui, kun Anni ajatteli, että mitä äskettäin karsinassa tapahtui.
Ratsastustunnille oli tullut Annin ja Badiksen lisäksi kolme muuta ratsastajaa. Mutta, harmi kyllä. Kukaan hevosista ei ollut Mistral.
Tunnin jälkeen. ”No niin! Antakaa vapaat ohjat ja ottakaa jalustimet pois jalasta. Kävelkää kaksi kierrosta ja menkää sitten keskelle kaartoon.” huusi ratsastuksenopettaja kentän reunalta. Anni otti jalustimet pois, ja irrotti ohjista, jotka Anni asetteli sitten Badiksen kaulalle luottavaisesti. Kahden kierroksen jälkeen Anni otti ohjastuntuman ja käänsi Badiksen keskelle kaartoon muiden viereen.
”Ketkä jää tunnille?” kuului jonkun huutavan Annin vasemmalta puolelta. ”Omppu ja Tähti jää!” kuului vastaus kentän toiselta puolelta.
”Eli saan hoitaa Badista. JESS!” sanoi Anni hiljaa ääneen.
Anni hyppäsi alas Badiksen selästä. Anni ihan säikähti, että kuinka korkea Badis oli. Anni kaatui melkein selälleen maahan. Anni oli vaan tottunut pikkuiseen, pyöreään Mistraliin. Badis oli taas korkea, ylväs ja siro hevonen. Anni nosti jalustimet ylös, otti ohjat Badiksen kaulalta. Anni lähti kävelemään Badiksen kanssa kohti Badiksen karsinaa.
Karsinassa Anni laittoi Badikselle riimun. Anni jätti turpahihnan auki, ja otti suitset pois. Badis haukotteli paljon saatuaan suitset pois.
Anni heitti suitset olkapäällensä, laittoi riimun kiinni, ja otti satulan pois Badiksen selästä. Anni sulki karsinan oven ja lähti kävelemään kohti satulahuonetta.
Anni laittoi Badiksen suitset naulakkoon, ja satulan paikallensa. Anni otti satulahuoneesta pienen ruokintaämpärin, ja laittoi siihen kolme kauhallista lesettä ja kauraa, sekä lisävitamiineja. Karsinassa Anni päästi Badiksen irti kaltereista, ja laittoi ruokintaämpärin maahan. Anni meni pois karsinasta, ja sulki karsinan oven.
Anni seisoi jonkin aikaa, ja odotti että Badis söisi ruoansa. Anni vahvisti karsinanovessa olevaan liitutauluun Badiksen nimen. Sitten Anni kuuli, kuinka Mistral hirnui käytävän toisessa päässä. Anni juoksi Mistralin luokse, avasi karsinan oven, ja juoksi halaamaan Mistralia. ”Mulla on ollu sua niin ikävä!” sanoi Anni hiljaisella äänellä.
Anni halaili vähän aikaa Mistralia, mutta sitten muisti, että Badiksen ruokintaämpäri pitää hakea pois, ettei Badis riko sitä.
Anni käveli pois karsinasta ja sulki oven. Anni vilkutti vielä Mistralille, jonka jälkeen Anni juoksi taas Badiksen karsinan luokse.
Anni aukaisi karsinan oven ja nosti ruokintaämpärin maasta. Anni käveli pois karsinasta, ja sulki oven. Anni meni satulahuoneeseen, ja laittoi ruokintaämpärin kasaansa. Anni laittoi vielä kynällä rastin seinällä olevaan ruokintapaperiin, jossa näkyi, että kuka on saanut mitäkin ruokaa.
Tallikäytävällä olevalla pöydällä oli kirja, johon sai kirjoittaa toiveratsujansa seuraavalle tunnille. Anni kirjoitti siihen:”Mistralilla maasto, tai Badiksella estetunti.T: Anni”
Anni lähti tallista pihalle, otti pyöränsä ja lähti kotiin. Anni vilkutti vielä tarhassa oleville hevosille.
Kotona Anni vaihtoi vaatteet, ja söi jotain välipalaa. Kello oli jotain puoli kaksi. Loppu päivän Anni kirjoitti tarinoita, oli tietokoneella ja luki kirjaa. Anni alkoi nukkumaan joskus kymmenen aikaan.
”Prrr!” Annin herätyskello soi jälleen klo 9.00 sunnuntaiaamuna. Anni söi, laittoi tallivaatteet päällensä, ja lähti pyöräilemään kohti tallia. Matkalla Anni ajatteli, että pääsisikö hän ratsastamaan Mistralilla, vai Badiksella. Tallilla Annia odotti yllätys. Tallin omistaja, Marge Koskinen, seisoi tallin edessä, ja näytti vähän epävarmalta.
”Huomenta Anni! Odotinkin sinua. Tuleppas tänne, minulla on sinulle asiaa.” sanoi Marge. ”Huomenta Marge!” vastasi Anni epäluuloisena. Oliko hän tehnyt jotain väärin ja hän saisi porttikiellon tallille? No, ei kai. ”Minulla olisi vähän huonoja uutisia. Eräs herttaisa, 12 vuotias tyttö on todella kiinnostunut Mistralista. Tämä tyttö ostaa Mistralin omalle tallilleen maalle. Mistral on jo niin vanha, ettei kestä enää tämmöistä työtä.” sanoi ratsastuksenopettaja minulle. ”Öö… No, millon Mistral haetaan?” sai Anni soperrettua suustansa. Itku oli jo Annin kurkussa.
Jos Anni kuulisikaan vielä mitään siitä ”herttaisesta” tytöstä, joka on ostanut Mistralin, niin Anni alkaa itkemään.”Tänään. Mutta saat käydä vielä ratsastamassa Mistralilla viimeisen kerran.” sanoi ratsastuksen opettaja. ”Okei…” sanoi puolestaan Anni surullisella äänellänsä.
Anni käveli satulahuoneeseen. Anni ihmetteli hetken, kun huoneessa ei ollut Mistralin harjoja. No, ne oli varmaan pakattu jo autoon.
Anni otti yhteiset harjat, joita sai käyttää jos harjat olivat hukassa, tai menneet rikki. Sitten Anni lähti kävelemään kohti Mistralin karsinaa. Karsinan luona Anni otti ovesta riimunnarun ja aukaisi karsinan oven. Mistral tuli iloisen näköisenä vastaan Annia. Mistral hörähti hennosti tervehdykseksi. Anni laittoi Mistralin kiinni kaltereihin, ja alkoi harjaamaan Mistralia.
Anni harjasi Mistrali kovaharjalla ja pölyharjalla, sekä Anni katsoi kaviot. Anni nosti harjalaatikon maasta, ja lähti kävelemään kohti satulahuonetta.
Satulahuoneessa Anni laittoi harjalaatikon kaappiin, ja otti Mistralin suitset ja satulan. Sitten Anni lähti kävelemään kohti Mistralin karsinaa.
Karsinassa Anni heitti satulan Mistralin selkään, ja kiristi satulavyön. Anni aukaisi riimun turpahihnan, ja siirsi riimun Mistralin kauniille kaulalle.
Anni otti toisella kädellä kiinni Mistralin turvasta, ja toisella kädellä tarjosi kuolaimia. Mistral aukaisi nätisti suunsa. Anni nosti nopeasti suitset ylös, etteivät kuolaimet tippuisi Mistralin suusta.
Kun Anni oli varustanut Mistralin, ja säätänyt jalustimet tarpeeksi pitkiksi, Anni lähti taluttamaan Mistralia pihalle. Ulkona Anni nosti ohjat kaulalle, ja nousi Mistralin selkään. Anni käänsi Mistrali metsään, jossa meni hyvä maastopolku.
Maaston jälkeen Anni pysäytti Mistralin pihan keskelle, ja hyppäsi alas selästä. Anni taputti Mistralia, nosti jalustimet ylös ja talutti Mistralin talliin.
Anni talutti Mistralin pesupaikalle, koska Mistral oli kurainen maastoreissun jälkeen. Anni otti Mistralin varusteet pois, ja oli viemässä niitä satulahuoneeseen, mutta Marge pysäytti Annin. ”Hei, olisitko niin kiltti, että laittaisit Mistralin varusteet varustepusseihin? Niitä pusseja on satulahuoneen yläkaapissa.” sanoi Marge. ”Juu.” sanoi Anni turhautuneena. Anni meni satula huoneeseen, ja laittoi varusteet pusseihin, kuten Marge käski. Sen jälkeen Anni meni Mistralin luokse.
Anni otti vesiletkun käteensä, ja alkoi pestä Mistralia. Pesun jälkeen Anni haki satulahuoneesta loimen ja ruokintaämpärin, johon Anni laittoi leseet, kaurat ja lisävitamiinit. Anni meni Mistralin luokse, heitti loimen Mistralin selkään ja laski ruokintaämpärin Mistralin eteen. Anni odotti, että Mistral syö ruokansa. Mistralin syötyä ruokansa Anni talutti Mistralin karsinaansa.
Matkalla puhdistamaan tarhoja Annin vastaan käveli joku vieras tyttö. ”Hei! Oletko sä se Anni? ” kysyi tyttö Annilta tuttavaisesti. ”Olen juu.” sanoi puolestaan Anni. ”Okei. Mä olen Niina. Marge sanoi, että sinä mielellään auttaisit minua lastaamaan Mistralin vinkkaan.” vastasi tyttö. ”Joo. Tottakai minä autan.” sanoi Anni. Anni ja Niina kävelivät kahdestaan Mistralin luokse. Anni aukaisi karsinan oven,
ja kysyi: ”Otanko mä tän loimen pois? Mä pesin sen just.”
”Jätä vaan.” vastasi Niina. Anni talutti Mistralin vinkkaan, ja solmi riimun narun kiinni. ”Hei hei sitten. Meillä on ollut mahtavat kolme yhteistä vuotta. Minun tulee sinua kova ikävä… Star Mistral.” kuiskasi Anni Mistralin korvaan. Anni sulki vinkan oven, ja Niinan luokse.
”Pidä Mistralista hyvää huolta.” sanoi Anni.
”Tietenkin. Mistral pääse vain pois täältä koululta. Se saa rentoutua.” vastasi Niina. ”Niin…” vastasi Anni tytölle.
Kuljetusauton lähdettyä, Anni juoksi Bksen karsinaan ja halasi tätä. Anni sanoi: ”Onneksi minulla on sinut.Meillä on vielä pitkä tulevaisuus edessä.”